Blogi
Espoon valtuusto näytti vihreää valoa koulunkäynninavustajien nimikeasiassa
Monessa kunnassa on käytössä koulunkäynninohjaaja-nimike. Espoo ei kuulu näihin kuntiin. Espoossa kyseisistä...
Lue lisää »Sote- uudistus – pirunmoinen ongelma
Suomen sote- uudistus on vaikea, toteaa Merja Tavi-Räisänen yliopistotutkintoon liittyvässä tutkielmassaan (2016)....
Lue lisää »Muualla verkossa
Jaa eteenpäin
Johanna Värmälä
 |
Kalenteri
| Ma | Ti | Ke | To | Pe | La | Su |
| 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 |
| 8 | 9 | 10 | 11 | 12 | 13 | 14 |
| 15 | 16 | 17 | 18 | 19 | 20 | 21 |
| 22 | 23 | 24 | 25 | 26 | 27 | 28 |
| 29 | 30 |
Syksy 2005 Aika arvioida sosiaali- ja terveystoimen tila
|
Ensi vuoden vaihteessa sosiaali- ja terveystoimen organisaatio on toiminut kaksi vuotta. Alkaa olla aika arvioida, saavatko asukkaat palveluja aikaisempaa paremmin ja yhdenmukaisemmin sekä onko henkilöstön työhyvinvointi lisääntynyt, kuten uudistuksen myötä piti tapahtua.
Säilyivätkö vahvuudet?
Edellinen sosiaali- ja terveystoimen organisaatio hyvine ja huonoine puolineen ehti toimimaan kymmenisen vuotta. Kun organisaatio uudistettiin vuonna 2004, siinä haluttiin säilyttää toimineen organisaation parhaat puolet, kuten mm. alueelliset palvelukeskukset. Uudistuminen vietiin läpi kovalla vauhdilla, mitä me luottamushenkilöt usein kritisoimme.
Uudistuminen vaatii voimia ja vaikuttaa työhyvinvointiin. Vuonna 2004 tehty Kunta 10 työhyvinvointitutkimuksen mukaan henkilöstömme työhyvinvointi on laskenut sosiaali- ja terveystoimen alalla vuoden 2000 mittauskertaan verrattuna. Erittäin huolestuttavaa on se, että työn psyykkinen rasittavuus oli kasvussa ja itsensä kouluttamisen mahdollisuus oli vähentynyt. Espoossa on meneillään myös lukuisia kehittämishankkeita, joiden sanotaan johtaneen henkilöstön pahoinvointiin.
Espoo erityistarkkailussa
Espoo on saanut huomautuksia ja valituksia etenkin toimeentulotuen hakemusten käsittelyaikojen pituudesta. Käsittelyajat ovat olleet pitkiä jo vuonna 2004, vaikka asia on saanut julkisuutta paremmin vasta vuonna 2005. Käsittelyaikoja on yritetty lyhentää erilaisin paperipino-konstein, mutta tuloksia alkoi syntyä vasta syksyllä 2005, kun Espoo palkkasi lisää etuuskäsittelijöitä. Heitä lisättiin Espoon keskukseen ja Matinkylä-Olarin alueelle. Lisäksi Matinkylä-Olarin ja Tapiolan toiminnot yhdistettiin. Näin alueet, joilla oli aikaisemmin useiden viikkojen käsittelyajat, ovat saaneet lyhennettyä hakemusten käsittelyaikoja huomattavasti. Leppävaarassa ja Espoonlahdessa ei ole tapahtunut odotettuja parannuksia, mutta eipä niihin ole suunnattukaan luottamushenkilöiden esityksistä huolimatta riittävästi työvoimaa.
Palveluja tasa-arvoisesti
Tasavertaista palvelujen saantia on odotettu sosiaalipalvelujen lisäksi myös terveyspalveluissa. Espoolaiset eivät kuitenkaan pääse lääkärille kaikkialla yhtä hyvin, eikä kaikilla ole edes omaa lääkäriä. Pisimmät jonotusajat ovat olleet Espoon keskuksessa, Leppävaarassa ja Matinkylä-Olarissa, joista vain Leppävaarassa on kaikki vakanssit täytettynä. Espoonlahdessakin on lääkärivajausta, joten sielläkin jonotusajat lääkärille tulevat pitenemään, jos tilannetta ei korjata pikaisesti.
Palveluiden saanti paranisi, jos vakansseja ja tietenkin niihin tekijöitä lisättäisiin reilusti sen lisäksi, että toimintatapoja kehitetään. Esimerkiksi lääkäreiden osalta tämä tarkoittaisi sitä, että vakansseja tulisi olla niin, että muutaman lääkärin poissaolo ei vaikuta asiakkaiden lääkäripalvelujen saantiin, kuten nyt tapahtuu.
Jotain hyvää organisaatiouudistuksen myötä on myös tapahtunut. Yksi mainitsemisen arvoisista asioista on se, että omaishoidontukea saa Espoon eri alueilla yhdenvertaisesti. Tukea ei enää evätä määrärahojen loppumisen vuoksi esimerkiksi leppävaaralaiselta, kun määrärahoja on vielä jollain suuralueella käyttämättä. Tilanne tulee vielä paranemaan suunnitellun keskittämisen myötä.
Työntekijät kehittämistyöhön
Luottamushenkilön näkökulmasta sosiaali- ja terveystoimen organisaatiossa on palvelujen saannin parantamisen lisäksi muutakin kehitettävää. Tulosyksiköiden johtajat keskittyvät useiden asioiden kehittämiseen, mikä onkin epäkohta. Esimerkiksi toimeentulotuen ja lääkäripalvelujen kehittäminen vaatisi niille asioille keskittyvää koko Espoon tasolla toimivaa koordinoijaa, mikäli halutaan, että asiat paranisivat ripeämmin kuin tämän päivän tahti on. Nämä työntekijät löytyisivät varmasti henkilöstön keskuudesta.
Kaksi vuotta on lyhyt aika organisaatiouudistukselle, mutta nyt on silti aika arvioida uutta organisaatiota. Arviointia tarvitaan siksi, että asukkaiden yhdenmukainen ja parempi palvelujen saanti ei voi odottaa vuosia, eikä työntekijöiden työhyvinvoinnin heikkeneminen voi jatkua. Virkamiesten, jaostojen ja lautakunnan on tehtävä arviointi kuuntelemalla henkilöstöä, analysoimalla palveluista kertovia seurantaraportteja ja käsittelemällä asiakaspalautteita. Siten tiedämme, mihin suuntaan on syytä edetä, kun tavoitteena on asukkaiden yhdenvertaiset ja parantuneet palvelut sekä henkilöstön lisääntynyt työhyvinvointi.
| ||