Blogi
Espoon valtuusto näytti vihreää valoa koulunkäynninavustajien nimikeasiassa
Monessa kunnassa on käytössä koulunkäynninohjaaja-nimike. Espoo ei kuulu näihin kuntiin. Espoossa kyseisistä...
Lue lisää »Sote- uudistus – pirunmoinen ongelma
Suomen sote- uudistus on vaikea, toteaa Merja Tavi-Räisänen yliopistotutkintoon liittyvässä tutkielmassaan (2016)....
Lue lisää »Muualla verkossa
Jaa eteenpäin
Johanna Värmälä
 |
Kalenteri
| Ma | Ti | Ke | To | Pe | La | Su |
| 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 |
| 8 | 9 | 10 | 11 | 12 | 13 | 14 |
| 15 | 16 | 17 | 18 | 19 | 20 | 21 |
| 22 | 23 | 24 | 25 | 26 | 27 | 28 |
| 29 | 30 |
13.2.2006: Tilaaja-tuottajamallista ja kilpailuttamisesta
Tilaaja-tuottajamallista ja kilpailuttamisesta
Suhtaudun tilaaja-tuottajamalliin varauksellisesti ja toivon, että sitä ei oteta käyttöön millään toimialalla ennen kunnon selvityksiä.
Miksi suhtaudun malliin niin epäilevästi? Malli on eri kaupungeissa käytössä tai sitä suunnitellaan etenkin teknisen toimen alaisuudessa. Espoossa sitä suunnitellaan kunnallistekniikan osalta.
Liikelaitostaminen ja tilaaja-tuottajamalli kulkevat käsi kädessä. Ainakin osa teknisen toimen työntekijöistä on vastustanut molempia. Mitään mallia ei mielestäni tule toteuttaa, mikäli työntekijät eivät ole sitoutuneet siihen. He ovat perustelleet vastustustaan mm. siten, että oma toiminta on joustavampaa ja laajempaa. On tosiasia, että ostopalveluissa saa vain sitä, mitä on ostettu. Ylimääräisestä maksetaan lisää.
Jyväskylän seudulla on liikelaitostettu päivähoito mm. siksi, että päivähoitopaikkaa voisi hakea myös naapurikunnasta. Tällaiselle ei mielestäni ole Espoossa tarvetta. Oulussa ollaan liikelaitostamisen myötä siirtymässä päivähoitopalveluissa tilaaja-tuottajamalliin. Heillä ei ole varsinaisia ostopalvelupäiväkoteja toisin kuin Espoossa.
Kyseiseen malliin siirtymisestä seuraisi ennen pitkää suuria rakennemuutoksia Espoon päivähoidossa. Olisikin syytä selvittää, minkälaiset toimintamahdollisuudet meidän lukuisilla ostopalvelupäiväkodeilla siten olisi jatkossa, jos päivähoitoon haluttaisiin tilaaja-tuottajamalli.
Palvelujen tarjoajien määrä ei saisi vähentyä, koska se vääristäisi kilpailua ja huonontaisi palveluvalikoimaa. Mietittävää siis on ja toivon, että eri toimijat olisivat loppujen lopuksi siitä samaa mieltä, että ennen kaikkea lasten hyvinvointi on kuitenkin päivähoidossa se kaikkein tärkein asia.
Tilaaja-tuottajamalli ei mielestäni sovellu esimerkiksi perusterveyden-huoltoon siksi, että malliin liittyvä sopimusohjaus edellyttää palvelujen tuotteistamista ja hinnoittelua. Tämä on ristiriidassa terveydenhuollon periaatteen asiakkaan kokonaisvaltaisen hoidon kanssa. Eri maiden tilaaja-tuottaja-mallien joukosta ei ole toistaiseksi löytynyt ratkaisuja, joilla terveydenhuollon kustannusten kasvua olisi voitu hallita ainakaan pitkällä aikavälillä. Mikä olisivat sitten perustelut mallin käyttöön ottamiselle eri toimialoilla Espoossa? Niiden on syytä olla erinomaisia ja pitäviä, koska esimerkiksi sosiaali- ja terveysministeriön kotisivujen mukaan on herännyt epäilyjä tilaaja-tuottajamallien haitallisista vaikutuksista tasa-arvoon ja oikeudenmukaisuuteen sekä kustannuksiin.
Kilpailuttamisesta sen verran, että siinä olevat kehittämiskohteet koskevat niin virkamiehiä, palvelujen tuottajia, asiakkaita kuin meitä luottamushenkilöitä.
Virkamiehillä tulee olla nykyistä parempi osto-osaaminen kullakin toimialalla. Palvelujen tuottajien tulee kehittää kykyään tarjota palvelujaan tai muuten isot ”jyräävät”. Asiakkaille kilpailuttamisesta voi seurata palvelujen tuottajien vaihtuminen, mikä ei ole esimerkiksi päivähoidossa mieluista. Toisaalta palvelujen tuottajien toiminnan jatkuminen on myös niinä aikoina aina uhattuna, kun toiminnot kilpailutetaan. Ja lopuksi kysyn, miten meitä luottamushenkilöitä perehdytetään tekemään hankintapäätöksiä? Tällä hetkellä taidon kartuttaminen on kunkin omalla vastuulla.
| ||