Blogi
Espoon valtuusto näytti vihreää valoa koulunkäynninavustajien nimikeasiassa
Monessa kunnassa on käytössä koulunkäynninohjaaja-nimike. Espoo ei kuulu näihin kuntiin. Espoossa kyseisistä...
Lue lisää »Sote- uudistus – pirunmoinen ongelma
Suomen sote- uudistus on vaikea, toteaa Merja Tavi-Räisänen yliopistotutkintoon liittyvässä tutkielmassaan (2016)....
Lue lisää »Muualla verkossa
Jaa eteenpäin
Johanna Värmälä
 |
Kalenteri
| Ma | Ti | Ke | To | Pe | La | Su |
| 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 |
| 8 | 9 | 10 | 11 | 12 | 13 | 14 |
| 15 | 16 | 17 | 18 | 19 | 20 | 21 |
| 22 | 23 | 24 | 25 | 26 | 27 | 28 |
| 29 | 30 |
9.5.2012: Puolarmetsän sairaalassa ei ole vaippapakkoa
Länsiväylässä (2.5.) oli artikkeli henkilöstä, jolla oli huonoja kokemuksia Puolarmetsän sairaalan vuodeosastolta. Kuten osasto 2:sen osastonhoitaja totesi artikkelissa, Puolarmetsän sairaalassa ei ole vaippapakkoa, jos potilas ei tarvitse vaippaa tai hän ei halua käyttää niitä. Artikkelissa tuli myös esille, että osastolla voisi olla nykyistä enemmän työntekijöitä. Työntekijämäärällä on tosiaan merkitystä kuntoutusosastolla. Potilaiden kuntouttava hoitotyö on mahdollista, kun hoitajilla on mahdollisuus antaa
hoidettavan tehdä asioita mahdollisimman pitkälti itse, auttaen hoidettavaa hänen avuntarpeensa mukaisesti. Tämä ei tarkoita sitä, että hoidettava jätetään yksin selviytymään päivittäisistä toiminnoista, vaan hoitaja on hoidettavan tukena ilman, että hän tekee kaikkea hoidettavan puolesta. Kyseisen hoitotyön toteuttaminen on mahdollista, jos hoitajilla ei ole liian monta hoidettavaa vastuullaan omassa vuorossaan.
Puolarmetsän sairaalan osasto 2D:n henkilöstömitoitus ei ole valtakunnallisen ikäihmisten palvelujen laatusuosituksen perusteella huono. Sen tulisi olla kuitenkin selvästi parempi, jotta hoitajilla olisi mahdollisuus tehdä osaston tehtävän mukaista kuntouttavaa hoitotyötä nykyistä enemmän. Lisäksi henkilöstön määrässä ja potilaiden avun tarpeessa tapahtuviin muutoksiin voitaisiin reagoida parhaiten silloin, kun Puolarmetsässä on kattava varahenkilöjärjestelmä.
On hyvä, että henkilöstömitoitusasia on noussut esille myös vanhuspalvelulakiin liittyvissä keskusteluissa. Henkilöstömitoituksen ilmaiseminen numeraalisena, kuten ikäihmisten palvelujen laatusuosituksen perusteella on tehty, on ns. helppo tapa kuitata työntekijämäärän tarve. Se ei kuitenkaan varmista sitä, että työntekijöitä on riittävästi, kun potilaiden tai hoiva-asumisyksikön asukkaiden avun tarve lisääntyy potilaiden tai asukkaiden voinnissa tapahtuvien muutosten myötä.
Lakia valmistellut ohjausryhmä onkin ehdottanut, että ” toimintayksikössä on oltava henkilöstö, jonka määrä, asiantuntemus ja tehtävärakenne vastaavat iäkkäiden asiakkaiden lukumäärää sekä heidän toimintakykynsä edellyttämää palvelun tarvetta ja joka turvaa heille laadukkaat palvelut.” Tämä on tiukka vaatimus, joka voi parhaimmillaan toteutuessaan parantaa vanhustenpalvelujen laatua erittäin paljon ja johtaa siihen, että työntekijöitä on lisättävä moneenkin hoitopaikkaan.
Henkilökunnan mitoittaminen asiakkaiden lukumäärän sekä heidän toimintakykynsä mukaisesti haastaa ikäihmisten hoiva- ja asumispaikkojen johtoportaan kartoittamaan ikäihmisten avun tarpeen ja seuraamaan sekä arvioimaan sitä säännöllisesti. Kyseiseen kartoittamiseen on olemassa hyviä mittareita. Mittareiden käyttämisestä pitäisikin tulla osa arkea, jotta ne eivät tuntuisi niin työläiltä, kuten moni kokee niiden olevan.
Lisäksi ohjausryhmän toteamus henkilöstön määrästä velvoittaa vahvistamaan vanhuspalvelujen varahenkilöjärjestelmää nykyisestä. Sen avulla pystytään reagoimaan viivytyksettä eri yksiköissä tapahtuviin hoidon tarpeen muutoksiin turvaamalla riittävä työntekijämäärä.
Varahenkilöjärjestelmän merkitys on jo nyt hoitoalan ammattilaisten tiedossa, mutta valitettavasti se ei ole saanut sellaista painoarvoa päätöksenteossa, mikä sille kuuluisi. Sellaisten, jotka eivät ole olleet tekemisissä hoitotyön kanssa, on ollut vaikea ymmärtää varahenkilöiden merkitystä. Tällaisten asioiden vuoksi vanhuspalvelulaki tuleekin tarpeeseen.
Vanhuspalvelulakia odotellessa sosiaali- ja terveyslautakunta tekee parhaansa vanhustenpalvelujen ja siten myös Puolarmetsän sairaalan toiminnan parantamiseksi siltä osin, joka on lautakunnan vastuulla.
Johanna Värmälä (sd.)
Espoon sosiaali- ja terveyslautakunnan pj.
kaupunginvaltuutettu
| ||